Hiljainen syksy

Tämä syksy oli vaisu.Oma mielenterveys . Ensimmäinen syksy että en ollu mettäs alkupyyntiä.17vuoden terapia josta 5 vuotta psykoterapiaa tekkee väsyksi. Mutta uus tulokas 7kk ikänen laikapentu vaatii mettää.Eka reissu tuntsalle ajoa kahella päikkäreillä 3 tunnin normi ajolla 7 tuntia.Huh. Pikkuhiljaa sano mummo lumessa.Tyhyjän laukkomista paripäivää.Päivät hellettä.Tunturin lakhe oottaan iltaa ja auringonlaskua. Unta toinensilmä auki.Korppeja korppeja.Korpit huutaa enempi tuola. Joo-o. Tuola niitä liijaaki. Jaha lähempä alas ruuanlaittoon. Korppien ronkku kuuluu vaimeena. Ei perkkule. Nousen tunturiin alkaa jo hämärtää ja tijän että korpit katuaa. Suunta sama ja lintujenhahmot näkyy hämärästi...ronkunta harvenee viimiset äänet kaikuu tuntureissa. On miltei pimeää kuu näkyy koillisesta jostain venäjän tuntureiden takaa. Aamulla herrään pitkästä aikaa...oikeesti nukkuneena.Raavin tulet ja laitan nokipannun tulille.Ajatukset illassa.Ne korpit. On vielä pimeää.Mietteet karkaa menneisiin... elämä..suru..tuska ja kipu.Miksi kaikki... Kahvipannu heittää kohinan ja herättää mietteistä. Kohta kiehuu. Samantien vesi pärskähtää hiilokselle ja savupölähtää. Hökhet pannuun ja kamoja rinkkaan. Kahavit masussa koirat narussa taipaleelle kohti eellispäivän ronkuntaa. Seurailen puoltuntia tuulta ja miten se pyörii notkoissa ja harjuissa.Korpit alottaa huutonsa. Katton kelloa. Aikaa on ennenkö aurinko nousee joka vielä lämmittää liikaa.Kierrän tuulen alle ja päästän vanhemmankoiran irti.Jetu kirmaa parisataametriä palaa takas ihan kuin sanookseen nähään illal.Ootan vartin löysään Mitja pennun irti. Kaivan al caponen sikariaskin ja sytytän...huuuuuhh puhallan polttiaisiin... samantien kuuluu Jethron kirkas kantava haukku. En epäile yhtään mikä löyty hirvivapaalla koiralla. Muutaman minuutin haukku ja hiljasuus. Kävelen ja koitan paikantaa koiria. Kiroan ettei ole kuin gsm tutkia koirilla. Toisaalta harjujen ja kuusikojen kätköissä toimiiko mikää.En tiä.Kaivelen al caponen taskusta ja istun kannolle. Odotan vartin.Alkaa ramaseen.Lyön köllölleen kaatunutta keloavasten.Oon nukahtamaisilla ja hätkähän outoon haukkuun reilu 2 km päähän.No voi prkl kuka sielä täälä kairassa muka.Sitte hoksaan että tuohan on minun Mitja pentu.Unenpöpperössä en tajunnu "uudenlaista" haukkuääntä. Reppu esille tavaroiden jaottelu taskuihin ettei tule yllättäviä kilahuksia ja menoksi.300m ennen haukkua mietin joka niin komiasti pysyy paikalla. Missä vanhempi koira. Ku olis tässä, ottasinko kiini ja sitosin vyöhön.Karhu ehkä päästäs haukulle ku menisin nopeesti ei haju leviäis ja luulis ulinasta että pelkkä toinen koira tulis.Ei onniistuis. En pystyis ampuun ku koira riuhtoo ja kappaskummaa Tuntsanpalon jälkeistä makkarakeppiviidakkoa.Pääsen likemmäs..nään valkosta vilahtavan.Pentu perkule anna mennä vaikka kuurankukkia ku oot vaan äänes... silmänräpäys ja tummahahmo vilahtaa 30m päästä.Valkee ei niin äänetön kulkija perässä. Lyön perseen kenthä ja kaivan al capoonen. Kaivan puhelimen. Vanhempi koira antanu 6km päässä haukkuilmotuksen silläaikaa ku hiivin.Poljen sikarin ja kävelen haukkupaikalle. Revitty hirvenvasa makkaa risukossa. No nyt voi taas todeta. Korppi on paras koira. P.S Jethro lopetti haukun 8 tuntia myöhemmin 14km päässä ja Mitja anto haukkutiedon 4 km päästä 2 tuntia karkosta. Miettiä saa jokanen. Jos olisin karhun ampunu...oliko kyseessä ravintohoukutin ja mulla 5v karenssi????